Tämä hetki on juuri nyt. Ainutkertainen. Ainutlaatuinen. Turha miettiä menneitä tai murehtia tulevia, ne ovat menneet ja ovat tulossa. Turha miettiä, missä haluaisin olla nyt, sillä olen nyt tässä ja tämä hetki katoaa yhtä nopeasti kuin perhosen siivenisku. Olen tässä ja hyvä niin.

Kesä saapui, loma saapui. Elämä tuntuu kiertävän samanlaista kehää vuosi toisensa jälkeen. Joka kesä on loma, ja joka kesä edustaa jompaa kumpaa kahdesta arkkityypistä. Näistä arkkityypeistä myöhemmin.

Sanotaan, että tosi rakkaus selviää kaikesta. Ehkä se selviää ainakin niistä ongelmista, jotka rakkaus itsessään on aiheuttanut. Mutta ei ehkä muusta. Miten pariutuminen ja "sen oikean" löytäminen on joillekin ihmisille tajuttoman helppoa ja joillekin aivan liian hankalaa? Pitääkö minun syyttää itseäni vai huonoa tuuriani?

Kysymyksiä.

• Olenko koskaan rakastanut ketään? (Kyllä olen.)
• Olenko selvinnyt tarpeeksi hyvin erotilanteista ts. haikailenko vielä turhaan menneitä? (Mielestäni olen tässä mielessä kunnossa, mutta en ole ihan varma).
• Pitäisikö minun olla nyt parisuhteessa ollenkaan? (En tiedä.)
• Pitäisikö minun olla sellaisessa suhteessa, jossa on selvästi tulevaisuutta vuosiksi eteenpäin? (Kyllä varmasti.)